5. toukokuuta 1889, Pariisi

Taidejärkytyksen jälkeen Leon mieli tempoilee ja uudet ajatukset valtaavat mielen. Nuorukainen innostuu jopa hankkimaan itselleen maalaustarvikkeet . Yhtäkkiä tuntuu kuin impressionistit olisivat sittenkin oikeassa.

"Mutta koskaan ei kesä ole tuntunut niin kesältä kuin noissa maalauksissa, eikä lumi lumelta. Aurinko helottaa kankaan läpi ja tuntuu iholla. Huoneeseen leijailee lumisadetta. Väärin maalattu ja silti enemmän totta. Totta ja samalla hetkellä jotenkin aineetonta. Jos kaataa maidon pöydälle, näkee sen valkeuden. Ja silti tietää, että siinä vierii vain kasa atomeja."