12. syyskuuta 1889, Pariisi

Yksinäinen Leo kohtaa sattumalta Claran ja heidän välilleen syntyy hauras ystävyys. Yhtenä iltana ullakkohuoneessa Leo kertoo Claralle miksi on saapunut Pariisiin. Hän kertoo siitä miten on rakastanut toista lähes samannimistä, Klaaraa, ja miten he ovat menettäneet toisensa. Hän kertoo miksi paluun mahdollisuutta ei ole. Clara kuitenkin lohduttaa:

"Hän sanoi, että olen hyvä ihminen ja minun pitäisi uskoa siihen. Ja ehkä minä olen, ennemmin valehtelisin kuin tekisin toisen murheelliseksi. Niin, minä todella haluaisin uskoa, vaikka joskus tuntuu, että olen kadottanut sydämeni; se on pudonnut kauas ja tavoittamattomiin, lojuu pimeässä ja syvällä, kuin meren pohjaan vajonnut laiva. Mutta jos lasken sormen ranteelleni, huomaan, että valtimo sykkii ja minä vielä elän."

Edvard Munchin litografia vuodelta 1885

Edvard Munchin litografia vuodelta 1885