Leipzig-Praha eli Joskus omena on pelkkä omena

Jos haluaa ajautua pakahduttavan melankolian valtaan, kannattaa kaivaa hyllystä selailtavaksi tšekkiläisen valokuvaajan Josef Sudekin kirja. Tuntuu kuin Sudekilla olisi ollut käytössään jokin melankoliaa tihkuttava erikoislinssi, jonka läpi pääsi valoa vain hiukan eli juuri sen verran, ettei selailijan mieliala liiaksi kohoa.

Tämä entinen kirjansitoja kadotti toisen kätensä maailmansodassa, pysyi poikamiehenä ja karttoi julkisuutta, ehkäpä sitä ei olisi liiemmin herunutkaan. Nuorempana Sudek kuvasi Prahan panoraamoja ja maaseutua, mutta vanhemmiten riitti oman ateljeen ikkuna. Maailmasta tuli pienempi ja vieläkin pienempi kunnes se mahtui yhteen omenaan. Tuo omena oli ikkunalaudalla, eikä näyttänyt kovin kummoiselta, mutta siitäkin Sudek onnistui tekemään mestariteoksen. Siinä mallia kaikille madventures-tyypeille.

Jos joku sattuu lukemaan Elena-nimistä pienoisromaania, voi monen luvun taustalta löytää Sudekin kuvan. Vaikka eihän kirjoittamalla pysty valokuvia ottamaan, joskin aina voi yrittää...

Josef Sudekia tekee mieli ajatella kun maailmassa on liikaa touhua. Mies, huone ja omena. Epäilen, ettei se kovin monelle riitä, eikä se taida minullekaan riittää. Mutta hauska sitä on silti hetki miettiä.

Onhan siinä päärynäkin...

Onhan siinä päärynäkin...